Kun Miro syntyi, olin iloinen siitä, että raskauteni päättyi. Joka päivä pelkäsin odottajana lapseni puolesta. Tiesin, että hänellä on parempi kasvaa ulkomaailmassa. Odottajana se tunne, ettei lapsi voi kasvaa sisälläni koska olen ”saastunut”. Viha on tunteena vahva, mutta äidin rakkaus on tunteena vahvempi. Kun sain Luojalta lahjan täydellisimmän, pienen keskoslapsen. Pituutta huimat 35.5cm ja painoa …
Tuntuu niin hassulta… Lapsi, jonka olin jo hyvästellyt, kuuluu minun elämään vielä kolmenkin vuoden jälkeen. Lapsi, jolle lääkärit antoivat tuomion, jota vanhemmat itku kurkussa yrittivät ymmärtää ja epäuskoisesti hyväksymään. Lapsi, jota rakastan, vaikka välillä tuntui siltä, etten koskaan oppisi häntä rakastamaan. Lapsi, joka on taistellut koko pienen elämänsä ajan ja todistanut kuuluvansa tähän perheeseen sekä …
Merkinnät RSS-syötteenä