Kun Miro syntyi, olin iloinen siitä, että raskauteni päättyi. Joka päivä pelkäsin odottajana lapseni puolesta. Tiesin, että hänellä on parempi kasvaa ulkomaailmassa. Odottajana se tunne, ettei lapsi voi kasvaa sisälläni koska olen ”saastunut”. Viha on tunteena vahva, mutta äidin rakkaus on tunteena vahvempi.
Kun sain Luojalta lahjan täydellisimmän, pienen keskoslapsen. Pituutta huimat 35.5cm ja painoa 1025g. Tänään kolmevuotis neuvolassa pituutta 95.9m ja painoa 15.7kg. Hyvin kasvanut ja hienosti kehittynyt.
Miro kävelee, vaikka pientä takapakkia lokakuussa tulikin. Miro puhuu todella paljon ja puhe on selkeää… Se mikä minua mietityttää.. Kun se oikea käsi ei vielä kunnolla toimi.. Mutta.. Toimintaterapia alkaneen piakkoin..
Konttaus on edelleen kolmen raajan mukainen. Ajoittain kyllä oikea käsi on liikkeissä mukana..
Päivä kerrallaan…
C’est la vie..
Merkinnät RSS-syötteenä