miro 2010

Otsikko antaa jo pientä vihiä. Hieman jännittää ja mietinkin, uskallanko kirjoittaa. En halua muiden kokevan samaa, mitä sain kokea. Mutta eiväthän ihmiset tiedä, jos en siitä kerro. En muista päivää, mutta Miro oli levoton.. Kiusas kaikkia minkä kerkesi. Ja vaikka kuinka sanoin ne taikasanat, hän ei reagoinut. Lopulta, kun Pikku Kakkonen alkoi, kielsin kaikilta puhelimet. Kaikki muut hyväksyivät tilanteen, paitsi Miro. Vaikka kuinka selitin, ensin siltä pohjalta, että hän oli tuhma. Käänsin ja sanoin, ohjelma alkaa. Ei. Ei ja ei. Lähetin muut huoneisiin, pois tilanteesta, kun Miro menetti loputkin hermoistaan. Oli taas menossa muita kiusaamaan, kun käskin hänet sohvalle rauhoittumaan. Olin menossa hänen viereen rauhoittamaan tilannetta, mutta samalla kun istahdin, potkaisi Miro minua leukaan. Onneksi ei käynyt pahemmin, kuului vain naksahdus. Luulin olevani vahvoilla. Kun pääsin Miron viereen istumaan, yritin selittää hänelle tilannetta, oli hän jo niin vihainen minulle ettei enää kommunikaatiomme toimineet. Miro sai sanottua minulle:”Mä laitan sut itkemään”. En aluksi ymmärtänyt mitä tarkoitti, kunnes se alkoi. Puoli tuntia Miro raapi kättäni, puri kämmentä, käänsi sormiani ja nipisti. Olin yksin.. Ja itkin. Se kipu, olin liekeissä ja pelkäsin. En saanut sanoja ulos vaan puhelimella pyysin apua. Paniikkikohtauksia tuli ja meni. Koko puolentunnin aikana niitä tuli niin monta.
Nyt herää kysymys. Miksi jäin? Miksi en lähtenyt? Miksi en antanut puhelinta?
En palkitse Miroa siitä, että kiusaa muita. En hyväksy väkivaltaa. Ei ole enää otteita, millä saisin pidettyä lapseni kiinni.. Enkä voinut lähteä, jättää vihaista ja niin pettynyttä lasta paetakseni itse. Ne mitä minulle jäi, jäi minulle. Ne olisivat voineet olla muissa lapsissa. Mutta minä, olin vahva.
Kun pääsin tilanteesta irti, kiitos toisen aikuisen, sain puhuttua läheisteni kanssa ja moni heistä laittoi viestin minulle.. ”Jos tulee vastaavanlainen tilanne, pyydä apua, niin tulen..
Koin olevani niin yksin.. Mutta en ole. En nyt, en koskaan..
Vaikka Miro purki kaiken pahanolonsa minuun, mikään ei muuta sitä, että hän on lapseni. Mutta en halua, että tämä toistuu.. En minulle, en kenellekään..