Tuntuu niin hassulta… Lapsi, jonka olin jo hyvästellyt, kuuluu minun elämään vielä kolmenkin vuoden jälkeen. Lapsi, jolle lääkärit antoivat tuomion, jota vanhemmat itku kurkussa yrittivät ymmärtää ja epäuskoisesti hyväksymään. Lapsi, jota rakastan, vaikka välillä tuntui siltä, etten koskaan oppisi häntä rakastamaan. Lapsi, joka on taistellut koko pienen elämänsä ajan ja todistanut kuuluvansa tähän perheeseen sekä …
Merkinnät RSS-syötteenä