Lainaa.com

Luokittelematon

taas sitä mentiin. su 15.6.14

20.06.2014, taona84

Hiljaiseksi vetää. Kun tulee tilanne päälle, miten reagoida? Pidätellen kyyneleitä, delekoida tehtäviä muille ja ottaa se puhelin käteen, jotta apua saadaan ja äkkiä.
Sunnuntai 15.6.2014 oli kaunis päivä. Aurinko paistoi ja olin lasten kanssa kotiutunut juuri reissusta. Lähdimmeperheeni ja siskoni perheen kanssa rannalle. Vesi oli kylmää, mutta lapset nauttivat. Hetki ehdittiin olla ja siskoni kysyi minulta onko mirolla kaikki hyvin? Miro malli hiekalla ja aloin huhuilla häntä. Hän reagoi huutooni nostaen päätään ja vaimealla äänellä vastasi äiti. Silloin minulle tuli tunne ettei kaikki olisi hyvin. Siskoni hoputti minua menemään Mirin luokse. Juoksun ja säikähdin. Mitä teen? Otin Miton syliini ja mietin mitä on tapahtunut. Veltto lapsi sylissäni,taas. Aloin ahdistus. Oliko kyseessä epileptinen kohtaus vai uusi infarkti. Pelkäsin. Tuttu ihminen rannalla kertoi nähneensä lapseni oikean puolen krampanneen. En tiennyt kestikö kohtaus kauan, mutta ainakin minuutin. Voi itku!! Epävarmana kyselin siskoltani soitanko Tammisaareen ja hän rohkaisi minua. Siihen asti kyyneleet pysyivät sisälläni, mutta kun valitsin numeron, tärisin, itkin ja pelkäsin. Olin poissatolaltani. Sain juuri kerrottua mikä meidän tilanne oli sinä hetkellä ja kun sanoin sanat, jotka vaikuttivat mielestäni jo déjà vu’lta, vedin syvää henkeä:” lapseni oikea puoli roikkuu kokonaan, kasvoja myöten”. Naisen ääni käski minun hälyttää ambulanssi. Ajoimme äkkiä kotiin ja siskoni jäi muiden lasten kanssa pihapuistoomme ja minä, lapseni ja lapsen isä menimme sisälle. Soitin parvekkeelta kyyryssä istuen ambulanssin itkien ja hermostuneena. Saimme äkkiä apua. Luojan kiitos. Miro kannettiin ambulanssiin ja niin mieheni ja poikani lähtivät,taas, sairaalaan. Jäin yksin huolestuneena valittamaan kyyneleitä miettien onhan taistelijana edelleen taistelija? Jorviin saavuttua Miro oli jo juossut kuin gaselli, eikä enää merkkiäkään kohtauksesta. Lapseni on vahva, vaikka minä en ole niin vahva. Yritän olla, mutta jos lapseni ovat heikkouteni, miten pystyn olemaan vahva?
Lääkepitoisuus oli matala, mirolla nostettiin määrää. Nyt kontrolloidaan ja toivotaan riittävän. Kontrolli on avainsana <3


2 vastausta

  1. Jonna sanoo:

    Ensimmäiseksi on pakko sanoa että oot vahva! Ootta kestäny suuria vastoinkäymisiä. Miro on taistelija.<3 luin tätä blogia sillon ku vielä olin raskaana. Tiesin, että meidänki lapsi ois erityislapsi ja lueskelin blogeja, jotka kertoo erityisten arjesta. Mutta meidän Eela ei ollut niin vahva taistelija ja 9päivän ikäisenä nukkui pois. En kyllä tiiä mitä edes yritän sanoa nyt ku sekavalta vaikuttaa tämä teksti 😀 mukavaa kesän jatkoa teille sinne!

  2. Anne sanoo:

    Olet hieno äiti Taina ! Miro on ihana poika,selvinnyt moneista haasteista, ja niin tulee olemaan…:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *