Kontrolliaika tiedossa.. Saan ylpeänä näyttää kuinka sittenkin Miro kuntoutui niin hyvin . . . Epäillykseni heräsivät, kun Miro joutui sairaalaan. En osannut, enkä uskaltanu toivoa, että Miro vielä kuntoutuisi niin hyvin, kuin nyt on kuntoutunut. Vaikka se oikea käsi ei ihan toimikaan, tietysti pelkään sen puolesta, mutta olen niin ylpeä Mirosta.. Toivoa on <3. Kuinka itse voin menettää uskoni niin nopeasti ja uppoutua pelon syövereihin? Kuinka Äidin rakkaus saa pelon valtaamaan ja kyyneleeni valumaan? Kun Miro joutui Helsinkiin, tunsin kuinka sylisyyteni kasvoi. Muistelin mielessäni Miron syntymää ja aikaa kun Miro oli pieni.. Sami muistutti mua taas siitä, kuinka hyvä äiti olenkaan. Miksi minun on välillä vaikea uskoa sitä?? Koska pystyn antamaan kaiken itselleni anteeksi? Tulenko kantamaan elämässäni aina pelon valtaamaa tunnetta? Muuttuiko risti selässäni peloksi?
Merkinnät RSS-syötteenä
Hei!
Luin blogistasi lähes kaikki kirjoitukset. Kiitos tunnerikkaasta ja ajatuksia herättävästä blogista! Ovatko kaikki kirjoituksesi julkisesti näkyvillä vai onko osa piilotettu (kirjoituskertoja on niin harvassa, että ajattelin sen perusteella)?
Minulla on itselläni kaksi lasta, toinen syntyi (2004) raskausviikolla 32+4. Hän oli sairaalassa kuukauden, mutta takapakkeja ei ollut ja kehitys on ollut aina ikätason mukaista, nyt hän on jo innokas tokaluokkalainen. Toinen lapseni syntyi 2010 raskausviikolla 36+4 eli lähes täysiaikaisena. Synnytys meni normaalisti ja hän sai olla alusta asti vierihoidossa kanssani, mutta hän on syntymänsä jälkeen osoittautunut hyvin sairaaksi. Hänellä on vaikea aivosairaus.
Kerroin tämän, koska halusin jotenkin helpottaa kokemiasi syyllisyyden tunteita. Minulla on siis terve keskoslapsi ja toisaalta lähes täysiaikaisena syntynyt lapseni on kaikkea muuta kuin terve. Elämä on hyvin arvaamatonta ja joillekin hyvin julmaa. Äitinä on vaikea seurata vierestä kun ei pysty auttamaan omaa lastaan mitenkään.
Kuten tiedät, Miro on todella upea pieni ihminen, hänen taitonsa ovat todellinen ihme. Nauti niistä!
PS. Pidän kuopuksestani blogia, voit käydä katsomassa, jos tahdot tarkemmin tutustua hänen ongelmiinsa ja kehitykseensä.
http://valonvaiheet.blogspot.fi/