Halusin purkaa pahaa mieltäni jonnekin.. Olen Miron iloisella ihmeellä saanut monet onnen kyyneliin. Mutta joskus onni päättyy.. Sydän murtuneena kirjoitan silmät kosteina itkemisestä.. Olen taas hukassa.. Vihan ja pelon peitossa.. Ulkoapäin näytän vahvalta mutta sisältäpäin olen rikki. Pidättelen kyyneleitä, vältän katseita ja vaikenen kun pystyn.. En pysty auttamaan miestäni, enkä Miroa. Rakasta lastani, joka äitiään kaipaa..
Tiistai yönä Mirolle nous kuume, keskiviikko aamuna oli vain lämpöä.. Miron sänky oli märkä ja tyynyllä oli jotain ”mömmöä”, veikasimme oksennusta. Miro ei noussut ylös istumaan niin kuin normaalisti herätessään teki. Ei ollut ovensa takana koputtelemassa; ”miro heräs”. Jotain siis oli vialla.. Miro.. Miron oikea käsi ei liikkunut.. Millään tavalla. Puhe oli ”nielu tukossa”.. Puuromaista?? Eilen Sami lähti miron kans.. Ensin tk sielt t.saareen ja sieltä heslinkiin. Ja hesas ovat edelleen.. Ei tiedetä.. Kukaan ei tiedä.. Minäkän en tiedä.. Pelkään pahinta.. pelkään niin..
Merkinnät RSS-syötteenä
Voimia kovasti koko perheelle! Toivottavasti Miro voi jo paremmin <3
🙁 Paranemisia ja voimia, niin teille kuin Mirollekin! <3
Voimia Mirolle ja kaikille muillekkin, ! <3