En tiedä mistä oikein aloittaisin. Hyvinhän nämä meni… Uhmakkuus paistoi Mirossa niin kuin aamuinen auringon paiste :D. Neuvolassa ei halunut tehdä mitään ja jos teki, omin ehdoin. Ja kun sai rokotteen, pettyi neuvolan tätiin. Miron katse kääntyi heti ja hän kysyi: ”Miksi? Mitä sinä teit?” Ei ehtinyt aloittaa itkua, vaikka järkytys oli suuri. Halusi äkkiä pois, kotiin turvaan, mutta sitten ei halunnutkaan????? Käänteispsykologia on Miron heikkous, niin kuin Miro on minun heikkouteni…
Neurologimme kuunteli ja ymmärsi. Osasi käsitellä Miroa niin kuin toivoinkin. Jos Miro teki jotain , mikä oli erittäin väärin, neurologi otti lelun pois. Mielestäni hyvä. Miron kuuluisi oppia hillitsemään tunteitaan. Etenkin negatiivisia. Mutta jos ei aina ymmärrä tehneensä väärin, se ei voi olla niin väärin? Miten olla kiltti muille jos ei ymmärrä olleensa väärässä?
Käynti meni loistavasti. Miron terapiat jatkuu ja uutena terapiamuotona tulemme mahdollisesti saamaan ratsastusterapian. <3
Miro tulee saamaan kaiken, mikä tukee hänen kehityksensä taivalta. Erityislapsena elämä on varmasti erilaista, mutta jos meillä muilla on mahdollisuus auttaa ja antaa elämään sisältöä.. Teen kaikkeni, että lapseni, kaikki neljä, tulevat saamaan turvallisen ja rakkauden täytteisen tulevaisuuden. Ja niin tekee myös perheeni <3
Merkinnät RSS-syötteenä