Joskus mietin.. Herää ajatuksia.. Kuinka toiselle ihmiselle kertominen Mirosta voi olla ”helppoa”, mutta toisille kertominen saa minut pidättelemään kyyneleitä.. Kuuleeko sen toisten ihmisten äänestä, että he oikeasti välittävät ja haluavat oikeasti tietää mitä Mirolle kuuluu?? Olen aina pelännyt kuinka ihmiset reagoivat kun kerron erityislapsestani.. Ja kyllä, äänestäni kuulee, että jännitän muiden reaktiota. Vaikka tiedän, että pojallani on asiat paremmin kuin alussa.. Pelkään silti.. Mirolla menee paremmin.. Onneksi.. Kontrolliaikaa kovasti odottelen..