Voiko ihminen muuttua? Jos kerran tekee jotain, tuleeko sen tekemään aina uudelleen? Entä jos tekee uudestaan ja uudestaan, ymmärtämättä sitä, mitä teki tai mitkä ovat seuraukset? Entä jos tietää tehneensä väärin, mutta ei ymmärrä tehneensä väärin? Voiko silloin rangaista? Olisiko miljooniin kysymyksiin vain yksi vastaus? Riittäisikö vain se, että kehuisi lasta kaikissa hyvissä asioissa? Vähentäisikö se huonoja tapoja? Mitä ratkaisuja pystyy lapselle tarjoamaan, ettei hän jäisi yksin, koska muut lapset pelkäävät, koska hän puree, lyö tai nipistää? Olenko itse sortunut ennakoimaan tilanteita turhaan? Kyllä. Entä jos antaisin mahdollisuuden lapseni olla hyvä ja katsoisin lastani eri näkökulmilta? En aina tuomitsisi? Riittäisikö sanat ”Vau! Hyvä Miro! Leikit hienosti pienten kanssa”. Päätyisikö leikki paremmin kuin viimeeksi? Tai sitä edeltävä? Vai olisiko reaktio sama Mirolla kuin yleensä on ollut? Puree ja seurauksena jäähy.
Koskaan ei tiedä mitä tuleva tuo, jos ei uskalla ottaa riskejä. Ja tämä taival on todistanut minulle sen.. Kaikkea tapahtuu, mutta en ikinä… En ikinä.. Ikinä en ole luovuttanut, enkä luovuta nytkään!
miro kysymyksiä väärin yksi lapsi
Merkinnät RSS-syötteenä